Hyvää Juhannusta!!!!

Hyvää Juhannusta Kaikille!!! Vaikka sää onkin kurjaa suurimmassa osassa suomessa, toivon että kaikilla on mukava keskikesän juhla.

                                                      

Musiikkilla on iso osa elämässäni

Musiikilla on iso osa elämässääni. Monet sanovat samaa ja kaikilla on siihen omat syynsä. Toiset sanovat että se rentouttaa heitä tai että musiikki innostaa heitä elämään. Toki musiikki tekee tätä minullekkin, mutta musiikki on minulle myös tapa haastaa itseäni. Kuten kuvista blogissamme selviää soitan selloa. Olen soittanut sitä nyt yhdeksän vutta (yli puolet elämästäni) ja muutenkin harrastanut musiikkia koko elämäni ajan (vauva muskarista lähtien). Niin siihen itse asiaan...
Pystyn siis haastaa itseäni musiikin avulla. Kun harjottelen jotain uutta kappaletta, yritän harjoitella sen jossain tietyssä ajassa, mahdollisemman hyvään kuntoon. Toisinaan jos haluan haastaa itseäni oikeinkunnolla yritän saada joitain mekodioita ja kappaleita päästäni paperille, mikä ei muuten ole helppoa aina, mutta siinä se haaste tuleekin.

Silloin kun halua rentoutua ja kuunella vain musiikkia, (mitä teen muuten usein) kuuntelen usein pienempiä artisteja. Sellaisia joita kaikki ei tunne tai keiden musiikkia ei kuulu päivittäin radiossa. En ole tyttö, joka kiljuu kuulessaan pienenkin uutisen tykkäämästäni artistista. En siis ole "innokas fani". Olen löytänyt useimmat näistä Youtubesta kunten voi arvatakkin. Olen löytänyt useat artistit myös elokuvista ja TV-sarjoista. (tunnustan, olen aika paha töllön tollottaja)
Artisteja joihin olen tykästynyt ovat esimerkiksi: Tyler Ward, Lindsey Stirling, MAX, Tom Odell ja monia monia muita.

Soitan usein sellolla ja pienolla elokuvamusiikkia, jos haluan kokeilla jotain uutta. Elokuvamusiikki on niin monipuolista ja useimmat niistä on ihan yksinkertaisia soittaa. Monikerroksisuus saa ne vain kuulostamaan vaikealta ja mahtipontisilta. Suurinosa nuoteista löytyy netistä ja myös kirjastoissa on suuret nuottivalikoimat. ( Täytyy vain olla tarpeeksi kärsivällinen ja hakea, hakea ja hakea) Eikä pidä lannistua, jos ei löydä juuri sitä etsimäänsä nuottia. Voit löytää sattumalta aivan uuden nuotin, josta pidät.

Tahdon vain sanoa. Kaikilla on omat tapansa kuinka he ilmaisevat tunteensa. Joillain se voi olla maalaaminen, toisilla suoraan puhuminen tai kirjottaminen. Myös musiikki on erittäin hyvä tapa ilmaista itseään. Itse minä käytän kaikkia näitä.

Tiedän, että kaikilla teille musiikilla on eri merkitys ja tarkoitus. JOtkut teistä ei välttämättä pidä musiiikista. Mutta uskon että kaikilla on jokin erittäin tärkeä asia elämässänne. Jokin pieni taito tai mieltymys, jota ilman te että voi elää. Pitäkää siis niistä asioista kiinni. Älkää antako toisten lannistaa sinua tai sinun mieltymyksiäsi. Sinulla on oma makusi. Pidä siitä kiinni.

  

Venlan suosikkikirjat ~TOP10

Tää postaus sisältää mun tämänhetkiset lempikirjat. Kuten jo varmaan arvaa olen hulluna kirjoihin. Niiden lukeminen rentouttaa ja vie minut ja monet muut lukijat taijanomaiseen maailmaan.

Yksinkertaisesti, RAKASTAN KIRJOJA!!!! :D

Okei, nyt siihen listaan. Kuvat ja mahdolliset lyhyet kuvaukset ja otteet takakansista ovat peräisin booky.fi nettikirjakaupan sivuilta. (paitsi rakkaus ei katso aikaa Trilogian kuvat)

1. Laini Taylor: Karou, savun tytär (Tammi, 2012)

"Olipa kerran enkeli ja paholainen, jotka rakastuivat.
Yllätyksellinen tarina suuresta rakkaudesta, kohtalosta, toivosta ja toiveista, itsensä etsimisestä, rinnakkaismaailmoista ja ikiaikaisesta sodasta enkelien ja hirviöiden välillä."

 On muuten (vahvistetusti) myös Kristan tämän hetkinen suosikkikirja.

2. C. J. Daugherty: Yön valitut (Otava, 2013)

"Kehen voi luottaa, kun kaikki valehtelevat? Todenmakuisen jännitys trilogian tummatunnelmaisessa avausosassa paha ulottaa lonkeronsa eristäytyneeseen sisäoppilaitokseen
Kun 16-vuotiaan Allien isoveli ja uskottu Christopher yllättäen katoaa, Allie syyttää vanhempiaan. Vanhemmat päättävät lähettää kapinoivan tytön sisäoppilaitokseen keskelle metsää.
Yllätyksekseen Allie viihtyy uudessa koulussaan, saa ystäviä ja löytää komean poikaystävän Sylvainin. Hänellä on kuitenkin vahva tunne, ettei Cimmeria ole aivan tavallinen sisäoppilaitos. Mikä oikein on salainen Yökoulu, johon saavat osallistua vain harvat ja valitut oppilaat? Mitä salaisuutta sen jäsenet piilottelevat?
Koulun tanssiaisissa alkaa tapahtua. Kun yksi tytöistä löytyy murhattuna, Allie huomaa olevansa itsekin suuressa vaarassa. Mutta miten tapahtumiin liittyy Allien kadonnut veli?"

3. Abigail Gibbs: Illallinen vampyyrin kanssa (Otava, 2013)

"Violet Lee joutuu kammottavan verilöylyn silminnäkijäksi keskellä öistä Trafalgar Squarea. Vampyyrit ovat kohdanneet metsästäjänsä ja tehneet heistä selvää. Nyt he vievät Violetin mukaansa maailmaan, jollaisesta hän ei ole osannut edes uneksia. Kauniit, joutilaat pedot elävät kartanossaan kuin jollain toisella aikakaudella: viini virtaa ja silkki kahisee. Peloissaan Violet yrittää paeta, mutta hänellä on yhtä suuret mahdollisuudet kuin antiloopilla leijonalaumassa. Lopulta hän taipuu jäämään, jotta hauras rauha ihmisten ja vampyyrien välillä säilyisi rikkumattomana."

4. Laini Tyler: Aika taistelun ja tähtivalon (Tammi, 2013)

On muuten ensimmäisellä listalla keikkuvan Karou -sarjan toinen osa!

"Prahalainen taideopiskelija ja hirviön kasvattitytär Karou on saanut vastaukset moniin kysymyksiinsä. Hän muistaa kuka hän oli: Madrigal, sirosarvinen kimeeri, joka rakastui vihamieheensä Akivaan, leimuavasiipiseen serafiin. Heidän kielletyllä rakkaudellaan oli kuitenkin kauhea lopputulos. Se johti kimeerien maailman tuhoon, ja nyt Karou antaisi mitä tahansa saadakseen tehdyn tekemättömäksi. Kun Karou kuulee, että hänen rakkautensa takia myös Brimstone, Issa ja Jasri ovat kuolleet, hän jättää katuvan Akivan ihmisten maailmaan ja palaa yksin tuhottuun Loramendiin. Vaikka viimeiset kimeerit onkin ajettu maan ääriin, ei ikiaikainen sota ole vielä ohi. Karou ymmärtää että hänellä on odottamaton kyky, lahja Brimstonelta. Sen avulla hän ryhtyy kostoon kuolleiden ystäviensä puolesta."

 

5. Shopie Jordan: Liekki (Nemo, 2011)

   Jacinda on aina tiennyt olevansa erilainen, jopa kaltaistensa seurassa. Drakit, lohikäärmeistä polveutuvat ihmiset, asuvat eristyksissä muusta maailmasta suojellakseen salaisuuttaan ja sukuaan.

Jacinda rikkoo drakien tärkeintä sääntöä ja joutuu jättämään heimonsa. Uusi alku ihmisten parissa ja tavalliseen elämään sopeutuminen ei ole helppoa Jacindalle, joka tuntee lohikäärmeen sisällään kuihtuvan pois. Ainoastaan komean ja etäisen Willin läsnäolo saa liekin hänen sisällään roihahtamaan. Jacinda kuitenkin tietää, että Will on lohikäärmeenmetsästäjä, drakien arkkivihollisten poika. Pystyykö Jacinda pysymään poissa Willin luota, sammuttamaan lohikäärmeliekin sisältään ja elämään tavallista teinitytön elämää?

                                                          


6. Kerstin Gier: Smaragdinvihreä (Gummerus, 2014)

Särkynyttä sydäntä ei ole kuitenkaan aikaa jäädä parantelemaan, sillä sukunsa aikamatkaajageeniä kantavalla Gwenillä on pian aivan uusia huolia. Hänen pitäisi toteuttaa tehtävänsä aikamatkaajana, kun vain tietäisi mikä se on… Saint-Germainin kreivin menneisyydessä punoma verkko kiristyy ovelasti huomattavan paljon myöhemmin, ja niinpä Gwenin ja Gideonin on selvitettävä salaisuus ja syöksyttävä seikkailuihin halki aikojen, olipa rakkaudessa ryppyjä tai ei.

                                                     

7. Kerstin Gier: Rubiininpuna (Gummerus, 2012)

Gwendolyn on tuiki tavallinen 16-vuotias lontoolaistyttö, mutta hänen perhetaustansa on jotakin aivan muuta. Joillakin Gwenin sukulaisista on aikamatkaajan geeni, ja hänen sukupolvessaan geeni on hänen nirppanokkaisella serkullaan Charlottella. Koko suku odottaa herkeämättä, koska Charlotten ensimmäinen matka menneisyyteen koittaa. Gwendolynin arki on Charlotten tarkoin vartioidun elämän rinnalla melko tavallista, kunnes hän yhtenä päivänä saa huimauskohtauksen ja hetken päästä huomaa olevansa entisaikojen Lontoossa. Aikamatkageeni onkin piillyt Gwendolynin perimässä!
                                                     

8. Kerstin Gier: Safiirinsini (Gummerus, 2013)

Menneisyyteen rakastuminen ei ehkä ole lainkaan hyvä ajatus. Sen huomaa 16-vuotias Gwendolyn, jonka elämä on ollut yhtä vuoristorataa sen jälkeen, kun hänestä tuli perheensä aikamatkaaja. Gwendolynillä ja Gideonilla on kuitenkin muita ongelmia, kuten vaikkapa maailman pelastaminen. Tai se, kuinka oppia tanssimaan menuettia. Kumpikaan ei ole aivan yksinkertaista!
Kaiken lisäksi Gideon alkaa käyttäytyä arvoituksellisesti. Gwendolyn ei ole enää varma, mistä kaikessa on kyse, mutta hän aikoo ottaa siitä selvää. Muutoin halki aikojen kulkevasta rakkaudesta ei tule yhtään mitään.

                                                   

9. Veronica Roth: Outolintu (Otava, 2014)

Kerron itselleni niin tiukasti kuin pystyn, että näin asiat täällä menevät. Me teemme vaarallisia temppuja ja ihmisiä kuolee. Ihmisiä kuolee, ja sitten me teemme lisää vaarallisia temppuja. Mitä pikemmin pystyn sen seikan omaksumaan, sitä varmemmin selviän hengissä tästä koulutuksesta.
Minä en ole enää varma että selviän hengissä.

                                                     

10. Elina Rouhiainen: Kesytön (Tammi, 2012)
Kesytön on Suomen susirajalle sijoittuva täysiverinen paranormaali romanssi. Se lyö laudalta tusinan ulkomaisia esikuviaan aseinaan ikimuistoinen henkilöhahmogalleria, pitelemätön huumori ja monta paria teräviä kynsiä.
                                                        

Nämä kirjat ovat siis minun lempikirjojani tällä hetkellä, ja on hyvintodennäköistä, että huomenna ne ovat täysin erilaisessa järjestyksessä. Jos te tiedätte kijat tai jaksatte ottaa niistä selvää enemmän
( Jota teidän ei todellakaan tarvitse tehdä, ellette halua ^-^ ) huomaatte varmasti, että minulla meneillään selvä fantasia- scifi-kausi kirjoissa.

Lukekaa ihmeessä kirjoja. Ne on aivan älyttömön hyviä ja niistä oppii aina jotain uutta ;D

Hyvää jatkoa!

Deittisovellukset testissä!

Tässä blogimme alkuaskelilla onkin meikäläisen kiireistä johtuen ilmestynyt ainoastaan Venlan postinkeja. Anteeksi siitä... Nyt kuitenkin päätin itsekin ryhdistäytyä ja julkaista jo kauan suunnitteilla olleen postauksen!

Tällä kertaa sain siis jostakin idean ruveta testailemaan erilaisia deittiappeja, ihan mitä vain AppStoren uumenista löytyi. Tavoitteena oli mielenkiinnostakin testata sovellusten toimivuutta, ja testata millaista porukkaa somen maailmoissa oikein pyörii. Alunperin tarkoituksenani oli ottaa mukaan testiin montakin erilaista sovellusta, mutta itse en puoliinkaan onnistunut edes kirjautumaan sisään... Näitä siis en ala täällä erikseen vatvomaan. Loppujen lopuksi onnistuin käyttämään kunnollisesti kahta eri sovellusta, kolmannen poistin heti parin päivän kokeilun jälkeen (ei vaan yksinkertaisesti sytyttänyt).

Tässä nyt kuitenkin heti alkuun listattuna niitä huonoimpia, aloitetaan happnnista.

Tämä sovellus lukeutuu niihin, joista  ei juuri tarvitse puhua. Heti sisäänkirjautumisen jälkeen sovellus jumitti tälläiseen kohtaan, eikä paluuta ollut. Olisi ilmeisesti vaatinut enemmän Facebook -kavereita? Loin siis uuden FB-profiilin kokeiluja varten, kun en omaani viitsinyt tähän sotkea. 

Toinen surkea yritys oli Sway. Tähän en muistaakseni päässyt edes kirjautumaan sisään.

Tässä vaiheessa jo selkeästi aggressiivisempana päätin ladata ilmeisesti jonkinlaista suosiotakin keränneen Tinderin. Sen sentään sai toimimaan! :'D

Loppujen lopuksi Tinder on varsin helppo käyttää. Sen kun jaat porukkaa mielestäsi hyvän ja huonon näköisiin ulkonäön perusteella.  Aika raakaa hei? Niinkuin some kai aina... Tämän jälkeen voit saada matchin (omien sanojeni mukaan matsin), jos henkilö jonka kuvasta ole pitää pitää myös sinun kuvastasi. Tähän ei mennytkään kovin kauaa aikaa... Huomioikaan muuten hienot ihan ite -senssaukseni! :'D

Ainakin minua Tinder kuitenkin rupesi ärsyttämään hirveästi. Matseja tuli vaikka millä mitalla, mutta juuri kukaan ei ruvennut keskustelemaan. Yhtä parin päivän päästä inttiin lähdössä olevaa miespoloa lukuunottamatta. Sorruin sitten laittamaan lähes kaikille matseilleni jotain lyhyttä ja ytimekästä kuten "moi" tai kysymyksiä mahdollisista kuvista, mutta juuri niihinkään ei vastattu. Mitä hyötyä tuollaisesta sovelluksesta nyt sitten oikein on?

Lisäksi Tinderissa näkee muita profiileja vain enimmillään 160 km säteellä, joka on mielestäni naurettavaa. Eihän tuohon mahdu suurtakaan osaa Suomesta, puhumattakaan muista (vaikkapa lähi)maista. Tietty tuonkin voi selittää sillä, että on helpompi tavata "uusi rakkaus", mutta ainakin itse reissaan jatkuvasti yli 160 km päässä. Eikä rakkauden/ystävyyden pitäisi katsoa paikkakuntaa tai maata, eihän?
Tähän kimmastuneena siis rupesin etsiskelemään Tinderille tehtyjä "lisäsovelluksia", joilla olisi mahdollista vaikkapa muuttaa omaa sijaintiaan. Niitä löytyikin ihan mukavasti.

Olin ensiksi innoissani, mutta sain pian huomata niistä jokaisen vaativan maksun sijainnin muuttamisesta. Joissain tapauksessa oli mielestäni hinta oli aivan järkyttävä, kuka muka maksaisi 5 euroa kuussa Tinderin kaltaisen sovelluksen vähän paremmasta käytöstä? Rakkauden ei pitäisi maksaa, varsinkaan kun sitä rakkautta tuskin Tinderistä löytyy.

Tinder-suuttumuksen lomassa testasin myös Wyldfirea. Ei siitä sen enempää, epäonnistunut kokemus...

Viimein kuitenkin löysin jotakin, mitä olin kuvitellut etsiväni deittiappeja testaillessani! Nimittäin Cloverin. Täpinöissäni onnistuin luomaan sinne profiilinkin.

Sovelluksen ikäraja on muiden vastaavien ohella kahdeksantoista, joten sen verran piti heti valehdella. Lisäksi laitoin tuossa vaiheessa seksuaaliseksi suuntautumisekseni bi, sillä tahdoin myös nähdä muiden naisten profiileja. Paikkakunnakseni päivittyi myöhemmin Helsinki, vieläpä Helsingfors. Syytä tähän en ole vielä löytänyt, mutta eipä tuo haittaakkaan.

Heti alkuun silmille kuitenkin ponnahti tämmöinen. Olin aluksi kiukkuinen: "tähänkö tämänkin testaaminen jäi", kunnes ymmärsin painaa vasemmasta yläkulmasta rastia... :')

Joka tapauksessa Cloverissa pystyy hakemaan ihmisiä ympäri maailmaa, ja asetuksista voi vaihtaa haettavan ihmisen suuntautumisen. Esimerkiksi itse laitoin sinne heti innoissani etsiväni porukkaa kaikista valittavana olleista suuntautumisista. Tämän jälkeen sovellus on paljolti samanlainen kuin Tinder, voit joko pitää toisen kuvista tai ainaa rastia ja siirtyä seuraavaan. Täällä tosin ihmisen voi jättää harkintaankin (:'D). Keskustelun aloittaminen tapahtuu myös matsin jälkeen, mutta jos haluaa välttämättä tuhlailla rahojaan sovellukseen sen voi aloittaa heti vihreää puhekuplaa painamalla.

Sovelluksen alalaidassa on palkki, josta näkee mahdolliset uudet käyttäjät (neliö) matsit (sydän), uudet viestit (puhekupla) ja uudet kohtaamiset tai vastaavat (kahvikuppi). Itse en tuota jälkimmäistä ole käyttänyt lainkaan. Punainen pallo siis tarkoittaa jotakin uutta.

Ihmisten selailu Cloverissa on aika lailla samanlaista kuin Tiderissäkin, mutta täällä pystyy näkemään porukkaa muualtakin maapallolta. Lisäksi omalle kohdalleni ei sattunut mitään yhden illan seuran hakijoita, paitsi nyt näin yhden selvästi sellaista hakevan naisen haussa... Kuka kumma voi asettaa itselleen tällaisen profiilikuvan...? Miettikää taas hei vähän, tämäkin sovellus tarvitsi Facebookin toimiakseen. Kivat kuoret puhelimessa, ei muuta.

Toisin kuin Tinderissä, Cloverissa porukka myös alkoi heti matsin tapahduttua juttelemaan. Lähinnä kysellään kuulumisia ja kotimaata, harrastuksistakin puhutaan. Tähän mennessä olen onnistunut löytämään uuden ystävän, Panoyn Laosista. Olemme jo ehtineet keskustelemaan paljonkin ja mahtavalta tyypiltä vaikuttaa. Ja siis yksi toimiva malliesimerkki kuinka kaksi heteronaista voi törmätä deittailuunkin tarkoitetussa sovelluksessa ja ystävystyä! :') Thanks Panoy!